Ensinmäinen reissu Ho Chi Minh Cityyn eli kaikkien paremmin tuntemaan Saigoniin on alkamassa. Yksin. Sitten saatiin lentoemolta laput jossa osoitettiin hotelli jonne oli varattu taxit. Toisessa lapussa oli 4 numeroa joihin soittamalla saa reroutattua lennot seuraavalle päivälle. Olipa hyvä, että palvelunumerot olivat Saksan, Sveitsin, Espanjan ja Itävallan kielillä. Ei sillä, että se olisi ollut ongelma, sillä numerot eivät toimineet. Lyöttäydyin tämän suomalaisen neidin seuraan ja ajattelimme, että yhdessä ehkä löytyisi ratkaisu tilanteeseen helpommin. Olisi yhteinen kieli millä haukkua matkanjärjestäjää. Asiakaspalveluhenkisyys oli pyöreä nolla. Neuvottiin taxiin ja sanottiin, että hotellilla asiat selviää? Eikun hotlalle ja mukava sellainen tunnin jonotus tiskille jossa kerrottiin, ettei ole heidän päänsärky jos ei päästy jatkolennolle, he hoitavat vain meidän yhden yön majoituksen. Onneksi hotelli oli kaikinpuolin hyvä, buffet aamiainenkin luvattiin. Sitten etsimään keskellä yötä Berliinistä syötävää. Kerkesin kävellä 300 metriä kunnes kaksi kumiveneen tuomaa tuli agressiivisesti pummimaan rahaa. Mä mietin kasinot suomipop radio, että jos mä saatana saan vielä turpaani kebabin haku reissulla niin soitan äidin hakemaan mut helvettiin täältä jatkolentojen luvatusta maasta. Paikalle kirmasi samalla sekunnilla kaksi paikallista parikymppistä jätkää jotka hätisteli hanttapulit huis helvettiin. Toinen sanoi, että ” you smell mile away that you are tourist”, toisen kehottaessa menemään toiselle puolelle katua. Kiitin kohteliaasti ja ylittäessäni katua mietin, mille turisti haisee? Jos se on tämä policen dödö, tarttee ostaa jotain ”Ich bin aine Berliner” tököttiä taxfreestä niin eivät erota ehdasta saksalaisesta. Pikkuinen kahvila löytyi, yksi alkoholiton olut, litran kokis, 200 gramma paskalle maistuvaa pastaa ja kaksi kroisanttia. Taas mua katsottiin sillä ilmeellä joka kyseenalaistaa mun heteroutta. Takas hotelliin ja unta kuulaan. Pääsin hotellin eteen ja päätin vetää pään täyteen, olen sen ansainnut. Kävelin naapuri kauppaan, kun huomasin rakennustyömaan oven siinä edessä. Kävin kysäseen puhuuko joku englantia ja sieltä tuli nuori jantteri kypärä päässä jolle esittelin itseni ja kerroin olevani myös kirvesmies ja että jos voisin nopeasti vilkaista monttuun miltä näyttää? Sehän sopi ja ei hyvältä näyttänyt. Valurauta palkkeja maalataan pensselillä jollain tahnalla punaseksi ja sitten peitetään ne märällä mullan ja hiekan sekoitteella. Ei ruostu ei. Nauroi ja sanoi ”temporary”. Mä nauroin kans ja vastasin ”no shit?” ja jatkoin matkaa. Muutamat siiderit, bisset, pähkinöitä, sipsiä, mehujää, vettä, suihkusaippuaa ja pyykinpesuainetta. Kyllä, pesulapalvelun pois jättäminen leikkaa hyvinkin tuoreessa muistissa olevaa tappiota. Hotellin respassa mimmi kertoo, että mun ”kaverit on käyny kyselee mua täällä. Maailma hidastui, kun konehuone pysähtyi hetkeksi. Mitkä helvetin kaverit. Tivasin tiukkaan sävyyn samalla ajatellen, että se Alex on ollu ettimässä mua täältä. Sillä hetkellä sovin itseni kanssa starburst slots 101, että jos joku tulee ovelle, vetelen surutta päihin ja selitän sit kytille sen olleen itsepuolustusta. Kerroin respassa, että ne ”kaverit” just rullas mun fyrkat ja jos tulevat takas prime instant video, kerro mun jo lähteneen hotellista. Hän nyökkäsi kauhuissaan. Painelin huoneeseen ja vetäsin ekat kaks puolen litran bissee ryypyllä naamaan aivan kauheeseen janoon. Ei hyvä idea, tuli aivan helvetin outo ja sekava olo. Silloin oveen koputettiin. Mulla oli dobermannin kuristuspanta jossa on hitsatut lenkit mukana rinkan lukitsemista varten. Vetäsin sen nyrkin ympäri ja kelasin, et pakko sit vetää kerralla silleen et tippuu jos tulijalla (alexia kumppaneineen odotin) on joku astalo mukana. Katoin ovisilmästä, ei mitään… Raotin ovea varovasti oikea jousi viritettynä sellaiseen kireyteen, että forkun verisuonia ei olisi läpäisty edes iskuporalla. ”HELLO!!” heleä naisääni kuuluu käytävästä. Meinasin saada hermoratahalvauksen, kun älysin, että siellä oli naapurin nelikymppinen mimmi hymyssä suin. Teki mieli halata sitä mutta se olisi saattanut olla outo tilanne hänelle. Hiestä märkä vittuuntunut sälli jolla on terästä nyrkin ympärillä ja kauhee turvotus parista nopeesta bissestä halais kysymättä. Se sanoi, että oli käynyt kyselemässä mua respassa. Kuin valo kirkkaalta taivaalta valaisi minut, kuten valaisi koko jumalten kansan, Leton synnyttäessä Apollon, Zeuksen pojan, kun älysin respan muijan tarkoittavan tätä naapuria. Nyt teki mieli hypätä sen kaulaan ja antaa oikeen kunnon suukko keskelle kellotaulua. Se oli vähän sen oloinen, kuulemma Uudesta seelannista oleva rehevä nainen starburst slots journey, että olis saattanut imaista mehut musta ihan vain jälkiruokana. Tyydyin kiittämään häntä sydämeni pohjasta, ettei mun tarvi selittää vietnamilaisille poliiseille miksi mun hotellin käytävässä on aivan helvetisti verta ja irto hampaita. Selitin sille koko tarinan ja se katto mua, kuin Mr Beania, ei kellekkään muulle satu tollasta. Se kertoi, että ovat lähdössä illalla lentämällä thaimaaseen ja ne oli ostanu järjettömän läjän kessua ja kysyi josko mulla olis käyttöö, kun eivät voi mukanaan kaikkea viedä. Mikä jottei, ilmanen kessu kelpaa aina. Kävin samantien oikasemassa respassa, etteivät naapurin ihana naikkonen ja hänen matkakumppaninsa olleet mua ryöstäneet. Siinä sitten rauhoituin ja polttelin kessua ja luin kirjaa, kunnes tuli mieleen, että soitanpa suomeen kuinka mun chili jaksaa. Soitto exälle ja kauhee avautuminen liiasta lämmöstä täällä. Hän valitti, ettei voi ilman päällystakkia käydä kessulla? Hyvää kesää vaan suomeen. Hän sitten kysyi josko ihan nopeasti voisin neuvoa häntä tv-tason kasauksessa. No aina nyt tietty voi neuvoa, eikun video puhelu käyntiin ja hommiin. Noin 1.5h päästä päätin, että en saatana ikinä enää kasaa yhtään mitään kännykän välityksellä toiselta puolen maapalloa. Homma oli nipussa, kun tajusin, ettei mulla ole puhtaita vaatteita ja sitä vartenhan mä sitä tököttiäkin ostin. Lavuaarin ei korkkia mutta ajattelin, että tukin reijän muovipussilla. Otin pussin ja katoin sinne reikään niin samalla hetkellä Heineken oli tulossa jo ylös. Hyi helvetti, se poistoreikä oli, kuin paskan karstoittama siirtymätunneli ajasta ikuisuuteen. Mutta koska oonhan mä tällainen jokaisen anopin unelma ”händimäänvävy” niin tein manuaalitoimisen pesukoneen itse. Pussiin vettä, sinne pulveria, sekoitus ja pyykit sisään.Oli sen verran sotkuista puuhaa, että heittäydyin nakupelleksi toimituksen ajaksi. Hetken pesukonetta pyöritellessä ja puristellessa ohjelma tuli valmiiksi ja huuhteluohjelma sai alkaa. Siinä kessu huulessa munasillaan boksereita huuhdellessa tuli mieleen, että entä jos joku koputtaa oveen? Ne kaksi keski ketterää oli sen verran riisunut musta estoja online casino suomi 100, että ajattelin mennä pyykit kourassa, kessu huulessa, munasilleen avaamaan. Saattais äkkinäinen tuntea suuria tunteita, en tiedä millaisia mutta suuria ja pysyviä ne varmasti olisi. Dösästä ulos ja kännykästä valokuva sähköpostiin tulleesta hotellin varausviestistä jossa oli kerrotu reitti mitä pitkin pääsee ”nopsaan”. Himassa näytti tosi simppeliltä, pari katua yli, vasen finland casino 8comic, oikee, toisesta vasen ja perillä. Mä en tiennyt että vietnamissa on 6-11 kaistaa kiireestä riippuen, suuntaansa. Joku äijä kysy haluunko vuokraa skootterin? Äijällä selvästi oli vakuutuspetos mielessä tai sit se vihas turisteja. Ei sitten mitään älyä yhtään missään. Neljän tien risteyksessä täällä ajetaan joka suunnasta yhtäaikaa, ja sinne pitäs kävellä? Sinne meni muutkin. Elokuvissa, kun joku juoksee ruuhkaisen ison tien yli, se on aina jännittävä kohtaus. Oikeassa elämässä se on jännä juttu mutta ei jännittänyt yhtään. Pelotti niin helvetin paljon, että mun kehossa ei ollu yksinkertaisesti jännitykselle tilaa. Eka askel ja meinasin jäädä auton alle, pakkia ja ykköstä sisään ja eikun uus yritys muiden seassa. Meikän Deadpool kerhoon kuuluu näköjään useampikin minusta eroon haluava, nimittäin joka toinen tyrkytti skootteria. Pienten eestaas kävelyiden jälkeen hotelli löytyi. Tervehdin henkilökuntaa joka toivotti tervetulleeksi arvostelevan katseen saattelemana. Henkistä orgasmiani jarrutti enää sängyn puute, fiilis oli loistava vaikkakin väsynyt. Se loppuikin sitten heti 15 sekunnin jälkeen. Mimmi kertoo lässyttäen, että koska en eilen tullu, ne on antanu mun huoneen toiselle. Että mitä vittua nyt taas saatana, mä mutisin ääneen ja katoin kattoon. Jeppe on jostain syystä mulle suuttunu, ollu jo pitkään mut eikö jumalauta edes joskus voisi mennä kohtuudella? Hä? Kerroin akalle, että vaikken ole hotellialan asiantuntija niin minäkin tiedän, ettei noin voi tehdä. Se pahoitteli, että joo ei muttakun meillä on täyttä. Se sanoi, että saan hotellin buukkaus yhtiöltä fyrkat takas toisesta yöstä. 16 euroa rahaa minkä kuulemma saan takasin, joskus, lämmitti mun mieltä taas aivan helvetisti sillä hetkellä. Sitten se ehdotti, että hän hoitaa toisen hotellin läheltä ja itse täytyy maksaa. Ajattelin, että samahan tuo, enää en lähe eläväksi temppukeilaksi Saigonin kokoiselle ajo-opetteluradalle. Aivan viereinen ovi ja sinne pääsi sisään. 450 000 paikallista rahaa ääneen sanottuna sai mut rykäiseen ja kysymään, ”how much?”. Tunnosti äkkiseltään paljolta(17€) mut maksoin. Aika basic huone, ok siisti. Ovi on sellanen, et jos huoneen käyttäjä(t) käyttää paljon alkoholia niin se ei ole pitkäikäinen. Ilmastointi toimii, iso plussa! 170cm pitkä sänky taasen miinus. Koneessa on aina mielyttävää tällaisena 183 senttisenä istua penkissä joka on tehty esikoululaisen mitoille. Pakkasin itseni käytävän varteen paikalleni ja avasin tämän matkan raamattuni, Juha Vuorisen Raskausarpia. Häpeä ei kuulu ominaisuuksiini ainakaan useimmiten. Tämän saivat kanssamatkustajat huomata, tapaillessani kirjaa ja nauraessani naama kipeänä. Viva La AirBerlin Tavattiin eilisen neidin kanssa ja kävimme nauttimassa kieltämättä erinomaisen buffet aamiaisen. Sitten kentälle taksilla sormet olkapäitä myöden ristissä jotta ei tarvitse maksaa itsellä uusia jatkoja, vaikka näin vähän eilen vihjailtiin. AirBerliinin tiskille valmiiksi 13″ vehje otsassa jossa oli iloinen nelikymppinen mies joka kertoi, että minut oli jo automaattisesti buukattu uusille lennoille tälle päivälle. Samat lennot päivän myöhässä. Eikun rinkka säilöön ja Berliiniin pyörimään 12 tunniksi. 6.5.2016 Hotelli Berlin Berlin tai jotain Paikalle paukkas noin viisissäkymmenissä oleva äijä kehumaan mun tatuointeja ja kyselemään mistä olen. Kerroin olevani suomesta niin se kysyi, että miksi oon täällä, suomessahan on kesä nyt? Vähän häkellyin ja vastasin viettäväni kesälomaa. Kysyi olisinko mahdollisesti Helsingistä, että hänen siskonsa on menossa sinne kouluun ensi kuusta alkaen. Vastattuani myöntävästi ukko innostui. Kyseli todella tarkkaan vuokrien hinnoista ja yleisesti muista hinnoista. Taksi, ruoka, bensa, vuokra, lämmitys, bussilippu yms. You name it, kaiken se halusi tietää. Se kysyi voisinko jutella hänen siskonsa kanssa puhelimessa mega upper receiver, koska hänellä olisi varmasti paljon kysyttävää. Sanoin, että tottakai mä jeesaan, mähän oon aina auttamassa kaikkia vaikkei ne apua tarvisikaan. Se soitti siskolleen ja anto luurin mulle. Se puhu vähän ”sekavaa” englantia, eikä siitä keskustelusta tullut mitään. Annoin luurin takas ja kysyin josko se sisko voisi tulla kahville tänne niin olisi helpompaa kommunikoida? Siitähän äijä innostu. ”Tottakai!”, se hihkui intoa täynnä, kuin ilmapallo. Se sanoi asuvansa 800 metrin päässä ja kysyi menisimmekö heille niin hänen vaimo laittaisi ruuat? Ajattelin, että mikä jottei, saisipahan ainakin paikallista kotiruokaa. Eikun taksiin ja menoks. Matka kesti ikuisuuden, ainakin se tuntui siltä, koska vautia oli 15km/h koko matkan johtuen ruuhkasta. Matkalla se oli hirveän huolissaan siskonsa turvallisuudesta Helsingissä yöllä ja uteli kaikkea mahdollista. Mietin vastaanko sen mitä Päivi Nerg on mieltä asiasta, sen mitä Petteri Orpo on mieltä asiasta, sen mitä poliisi on mieltä asiasta vaiko sen mitä MV-lehti on mieltä asiasta. Päätin kuitenkin kertoa omakohtaisen mielipiteen turvallisuudesta stadin yössä. Päästiin perille ja samalla pamahti mieleen, että ei vittu, mun tarttee olla hotellista ulkona klo.12.00 ja kello oli varttia vaille. Äijä sano, että ”it’s okay in here, that you are little late”. Se ei helpottanut pätkääkään. Sitten kysyin josko voisin soittaa hänen puhelimesta hotellille? Äijän kysyessä, että mihis numeroon soitetaan suomi online casino, mietin itsekkin, että mistäs helvetistä minä sen tiedän, ei tullut saigonin puhelinluettelo mukaan. Samalla älysin, että enhän mä tiedä edes sen hotellin nimeä. Alusta asti ajattelin, että mullahan on hotelli varattu kahdeksi yöksi ja toinen vielä jäljellä. Taisi olla pää niin sekaisin tulo matkasta, että unohtui se vuorokauden delay Berliinissä ja se, että mun huone oli annettu jo eteenpäin. Naapuri hotelliin sisäänkirjautuessa en saanut mitään lippua tai lappua joten mihinkäs soitat? Sitten älysin, että se muijahan soitti sieltä ekasta hotellista mulle sen varauksen, että soitan sinne ja kysyn sitä hotellin nimeä jonne se mut buukkas. Tuumasta toimeen ja luuri kouraan. Asia selvisi, kuin selvisikin mun salapoliisi taustan takia. Oon kattonu niin paljon CSI:tä ja Monk:ia, että tällanen hoitui suvereenisti paniikin hälvettyä. Homma bueno, huone varattu vielä yöksi. Sitten istuttiin alas ja oli virallisen esittelyn aika. Hän esitteli itsensä, ”Alex, casino supervisor”. Selitti tekevänsä työtä ympäri maailman casinoilla ja valvovansa sekä kehittävänsä casinoiden turvallisuutta huijaamisen saralla. Siirryttiin ruoka pöytään jossa oli tonnikala medaljonkeja, jotain kasviksia (ainakin ne oli vihreitä) ja sianlihaa sekä riisiä ja perunaa. Ruoka oli todella hyvää tosin sianlihan olisin tehnyt vasemmalla kädellä tappokrapulassa paremmin. Ruokailun ohessa ympärilleni pälyillessäni päässäni pyöri vain yksi kysymys, miten helvetin huonoa liksaa ne oikein saa? Mutta se oli sivuseikka, oli kunnia-asia olla vieraana paikallisen kodissa ja tämä oli uniikki sekä unohtumaton kokemus. Molempia sata prosenttisesti, se ei jää epäselväksi. Siinä sitten puhuttiin yleisesti casino peleistä ja hän kysyi onko mulla mitään käryä niistä jutuista. Kerroin olleeni itsekkin BlackJack jakajana josta se innostui niin, että virne meinasi repiä sen naaman palasiksi. Se paineli kesken safkan yläkertaan ja kehotti mua tekemään samoin, kunhan olen saanut syödyksi. Sen sisko toi mulle kokiksen ja muovituopin täynnä jäitä. Ennenkuin se kaatoi sen kokiksen mukiin, kysyin onko mulle turvallista juoda noita jäitä, etten kuole johonkin vatsatautiin ja vaihtovaatteetkin on hotellilla jos pääsee ns. tuhmapieru? Hän kertoi, että vietnamissa maksaa sairaalassa käynti niin paljon, että paikallisetkaan eivät sinne halua. Kaikki jäät kuulemma tehdään pullo veteen siellä. Sain syödyksi ja painelin yläkertaan ihmettelemään mikä helvetin huuto sieltä kuului vähän väliä. Sitten kuulutettiin junaan 30 min ennen lähtöä ja jumalauta sotatila tuli välittömästi. Porukka hullaantu sekunnissa. Mietin hetken, että eihän se saatanan juna vielä lähde aikoihin, että mihin kiire. Menin kuitenkin sekaan. Kysyin makuupaikkaani junan edessä olevalta aseman työntekijältä joka sanoi, että ei oo, ei tuu, mee ineen. Kampesin itteni vaunun ekoille paikoille ja katoin ympärille, ”ei vittu tää on museokalu..”. Se oli valehtelematta sodan ajoilta, ei vietnamin vaan nuijasodan ajoilta. Eteeni istui aasialainen nuoripari joista huomasin molemmista yhden vahvasti esille puskevan piirteen joka pomppasi silmille. Muija oli aivan tautisen kuuma bööna ja äijä oli selvästi 78danin mustanvyön mustasukkaisuus sensei. Tiedustelin kohteliaasti mimmiltä josko he olisivat menossa Nha Trangiin? Ei ymmärtänyt ja toistin, ei vieläkään. Sitten se jätkä sano tylysti, että ovat sinne menossa. Ne oli varmaan muuttamassa laukkujen määrästä päätellen tai sitten ne oli matkalaukku varkaita. Tarjosin kohteliaasti sitä mun viereisen jakkaran jalko tilaa heidän laukulle, ettei tartte polvet suussa istua vaikka sensei onkin. Se laukaisi tilanteen ja rikkoi jään väliltämme, kuin Johanna Tukiaisen heleä ääni rikkoo hiljaisuuden ikuisesta kuuroudesta. Sain mitä halusin, olemalla kohtelia. Sain itselleni tulkin jota seuraan, kuin tarrapaperi. Eikun laukku jalkotilaan ja juna liikkeelle. Tulee olee helvetin pitkä matka istuen tällasessa esihistoriallisessa laitteessa. Rupesin lukemaan matkaraamattuani ja hirnuin, kuin idiootti. Puolen tunnin päästä tulee stoppi ja hirvee huuto konnarilta. Mä säikähdin ihan helvetisti ja luulin Isiksen tms. hyökkäävän. Sensei nappas laukkunsa ja sanoi, että tarttee nousta junasta. Mitähän nyt taas ajattelin samalla, kun laskin tšekiksi kymmeneen. Se ei ole paljoa numeroita mutta lausumiseen menee tunti. Ulkona odotti kolme dösää johon sisäistyessäni huomasin miten järkevästi se täyttyy täällä. Porukat hommautuvat jo jonossa kimppaan ja dösä täyttyy järjestelmällisesti edestä taakse, rivi kerrallaan. Hyvä, kuria pitää olla perkele. Taas syvennyin raamattuuni, kunnes tunsin miten hyvältä nahkapenkki tuntui päivän hionneen perseen alla. Ei mitenkään päin hyvä. Tunti ja stop, taas hirveellä juoksulla junaan. Mietin jo, että mihinkähän vitun Northern Viking’s in Vietnam kestävyyskilpailuun mä oon joutunu osalliseksi. Juoksen junaan ja siinä ulkopuolella neiti tarkistaa piletin ja ohjaa hyttiin vai pitäiskö sanoa ”Iron Maideniin” ilman piikkejä. Yhtä tunnelmallinen mesta. Kiipeen yläsängylle joka on just sopivasti 170cm pitkä. Ensimmäisenä puran pyykkejä vähän rinkan päälle kuivumaan ja huomaan, että alakerran mummo katsoo mua aika ihmeissään. Varmasti mietti, että mikähän pukinpartainen pitkätukkaperverssi toikin on. Siinä oli sitten nuori herrasmies toisella puolen yläpedillä jonka englannista ei edes Walesilainen apteekkari saisi jurrissa selvää. Aikansa molotettuaan selvisi jackpot kids furniture, että hän halusi jakaa minulle wifin. Hieno mies, saan luurin päälle. Nykyään niin hienoja noin suojaus jutut, että ilman internet yhteyttä ei saa puhelinta päälle. Siinä meni pari timmaa kivasti rustaillessa ja sitten unta kaaliin. En edes saanut vielä unesta kiinni, kun kuski veti läpikän lattiaan. En tiedä onko raideleveys 35cm vai ajoiko se vaan niin helvetin lujaa. Vaunu heilu edes takaisin, tavalla jolla tulisi heikommalle itku ja laatta. Panin silmät kiinni ja toivoin parasta. 8.6.2016 Heti alkumatkasta takana istuva reilu parikymppinen paikallinen mimmi rupesi juttelemaan todella hyvällä englannilla josta säikähdin niin, että päässä huusi ”CONTROL+ALT+DELETE. ”. Vastasin hätääntyneenä, et ” Moi, ei täs, vähän väsyttää”, mimmi nosti kulmiaan ja kysyi, ” sorry?” ja katsoi, kuin vajaaälyistä. Vähän oli vajaaälyinen olokin ja taas hävetti aivan helvetisti. Ehkä johtuu siitä, että heräsin su 5.6 aamulla klo 10.00, ti illalla klo 21.00 koneesta ulos. Tuona 59 tunnin aikana nukuin yhteensä n.10 tuntia, todella pienissä pätkissä. Siinä hetken hymyilin, kuin idiootti ja mietin jotain englannin kielistä sanaa, ihan mitä tahansa. Pää on tyhjä kuin Ron Jeremyn kassit. Tilanne laukeaa, kun hän kysyy, ”Do you speak english?”. Sit se vaan lähti avatuu itellekkin. Antoi paljon hyviä vinkkejä ja varotti kaikesta mistä vajaaälyisen oloista ”länkkäriä” voisi vain kuvitella tarvitsevansa varoittaa. Neuvoi oikean pysäkin ja toivotti onnea? Niin mäkin, itselleni. 7.5.2016 Ho Chi Minh City Täytyy sanoa, että en saksaa kohtaan ole koskaan tuntenut juurikaan mitään mutta Berliini, sinä kosketit minua ja tulen tänne aivan varmasti uudestaan pidemmäksi aikaa. Koneen ilmoitetaan olevan myöhässä 30 minuuttia. Olipa hienoa, että juoksin itseni melkein hengiltä ja että otin vain 50 euron seteleitä mukaan. Niitähän sai mukavasti rikottua tai työnnettyä juoma-automaattiin. Kehon nestetasapaino oli sillä tasolla, että ilma aulassa kuivi noin 78% kun tulin sisään. Puolen tunnin päästä ilmoitettiin, että lento on tunnin myöhässä. Tunnin päästä ilmoitettiin, että lento peruttu teknisen vian takia. Jee…. Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa. Käännetäänkö kuvaus kielelle Suomi Google-kääntäjän avulla? Käännä kuvaus takaisin kielelle Vietnam
0 Commentaires
Laisser un réponse. |
ArchivesCatégories |